Suomalainen aktivisti Ujuni Ahmed, 37, on tänään yksi Suomen vaikutusvaltaisimmista ja näkyvimmistä ihmisoikeustoimijoista, tunnettu pitkästä työstään naisten sukuelinten silpomista ja kunniaan liittyvää väkivaltaa vastaan.
Hän työskentelee nyt myös kansainvälisesti neuvonantajana Euroopan tasa-arvoinstituutissa (EIGE) Vilnassa, auttaen laatimaan EU-laajuisia ohjeita kunniaan liittyvän väkivallan ehkäisemiseksi ja pakkoavioliittojen uhrien tukemiseksi.
Tämän rinnalla hän johtaa valtakunnallisia koulutushankkeita kunnille ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä koordinoi oikeusministeriön rahoittamaa “Älä vaikene” -kampanjaa, jossa on mukana lyhytelokuvia ja vähemmistötaustaisten tyttöjen kertomuksia.
Ahmed asuu Itä-Helsingissä suomalaisen aviomiehensä ja heidän kahden pienen lapsensa kanssa, jakaen Instagramissa välähdyksiä perheen kaksikielisestä arjesta jatkaessaan julkista vaikuttamistyötään.
Varhainen elämä Mogadishussa
Ujuni Ahmed syntyi vuonna 1987 Mogadishussa, kahdeksanlapsisen perheen esikoistyttärenä. Hänen isänsä saapui Suomeen perheen edellä, ja vuonna 1990 — Somalian sisällissodan kiihtyessä — muu perhe seurasi häntä Helsinkiin.
He asettuivat Kontulaan, jossa Ujuni astui uuteen elämään, jota leimasivat sekä mahdollisuudet että rajoitukset.
Esikoisena hänestä tuli äitinsä apuri, tulkki ja ongelmanratkaisija. Vastuu muovasi hänen lapsuuttaan.
“Olin äitini oikea käsi, aina tarkkailemassa ja ajattelemassa,”
—Ujuni Ahmed sanoi haastattelussa.
Kasvu kahden maailman välissä
Kotona kulttuuriset odotukset sääntelivät, miten tytöt pukeutuivat, käyttäytyivät ja sosiaalistuivat. Kodin ulkopuolella hän kohtasi rasismia ja epäluuloja.
Opettajat, vartijat ja ohikulkijat tulkitsivat somaliperheiden äänekkään, ilmaisullisen tavan aggressiivisuudeksi.
Hän muistaa, kuinka häntä käskettiin “rauhoittumaan”, vaikka hän käyttäytyi kulttuurinsa mukaisesti.
“Ihmiset luulivat, että riitelimme aina, mutta olimme vain omia itsejämme,” —hän sanoi.
Teini-ikäisenä hän karkasi välillä kotoa, kun paine kasvoi liian suureksi. Hänen oli vaikea kuvitella tulevaisuutta, joka olisi muuta kuin velvollisuuksia.
Uskonto ja käännekohta ulkomailla
Vaikeimpana aikana hän matkusti Lontooseen isänsä luo. Siellä hän löysi erilaisia muslimiyhteisöjä ja laajemman hengellisen maailman. Whitechapelin moskeija antoi rauhaa ja selkeyttä.
“Näin, kuinka monta tapaa on olla muslimi. Se oli korjaava kokemus,” —Ahmed muisteli.
Uskosta tuli henkilökohtainen voimavara, ei rajoitusten lähde. Hän palasi Suomeen valmiina kyseenalaistamaan normeja ja puolustamaan tyttöjä, jotka kokivat samanlaista painetta.
Tie aktivismiin
Ahmed kouluttautui nuorisotyöhön ja alkoi työskennellä suoraan perheiden ja nuorten kanssa. Hän liittyi Fenix Helsinkiin, josta tuli myöhemmin sen toiminnanjohtaja.
Järjestön vuonna 2017 julkaisema FGM-raportti, jonka Ahmed oli mukana kirjoittamassa, oli käänteentekevä hetki kansallisessa keskustelussa.
Hän ja kollegat toimittivat raporttinsa lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilalle.
Hän ajoi selkeää lakia silpomisen kieltämiseksi ja oli mukana luovuttamassa kansalaisaloitetta eduskunnan lakivaliokunnalle vuonna 2019. Hänen viestinsä oli tinkimätön:
“Mikään ei oikeuta tätä väkivaltaa. Se on tuomittava aina,” —hän sanoi.
Hän varoitti, että vaikka silpomista ei yleensä tehdä Suomessa, tyttöjä viedään edelleen ulkomaille toimenpidettä varten.
Kansallinen tunnustus ja palkinnot
Hänen työnsä on saanut laajaa tunnustusta:
- Suomen PEN sananvapauspalkinto (2020)
- Suomi-palkinto (2022) opetus- ja kulttuuriministeriöltä
- Jatkuvat puhujan, kouluttajan ja asiantuntijan roolit
- Kriisivalmiusjärjestön puheenjohtajuus (2024)
- Kasvava kansainvälinen profiili EIGE-yhteistyön kautta
Koronapandemian aikana hän työskenteli Ylellä somalinkielisenä uutisankkurina ja myöhemmin monimuotoisuusasiantuntijana.
Vihan ja oikeudellisten seurausten kohtaaminen
Julkisuus toi myös vastareaktioita. Vuonna 2020 Ahmed joutui Instagramissa rasistisen solvaamisen kohteeksi.
Alueellinen syyttäjä hylkäsi tapauksen ensin, mutta apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe määräsi uuden tutkinnan. Vuonna 2023 tekijä tuomittiin kunnianloukkauksesta.
Ahmed kieltäytyi vaikenemasta.
Myöhemmin vuonna 2023 hän sai sakot Kela-etujen liikamaksuista vuodelta 2018. Hän kommentoi asiaa avoimesti ja maksoi laskun takaisin.
“Kannän vastuun siitä, mitä tapahtui,” —hän kirjoitti.
Kirjallinen ja näyttämömenestys
Hänen vuonna 2022 ilmestynyt kirjansa For Girls Who Think They’re Alone, joka syntyi yhteistyössä Elina Hirvosen kanssa, herätti laajaa keskustelua kahden kulttuurin välillä elävien tyttöjen kokemuksista.
Teos sovitettiin Kansallisteatterin suurelle näyttämölle vuonna 2023 Satu Linnapuomin ohjaamana. Roolit näyttelivät Safiya Abukar ja Emilia Neuvonen.
Monille nuorille somalitytöille esitys oli ensimmäinen, jossa heidän kokemuksensa näkyivät näyttämöllä.
Syyskuussa 2025 Ahmed ja Hirvonen julkaisivat jatkoesseekokoelman “Ääni jotka ei vaienneet”, joka sisältää kertomuksia naisista, jotka ovat rikkoneet yhteisöjensä tabuja.
Perhe ja arki nyt
Ahmedista tuli äiti 35-vuotiaana, ja nyt hänellä on kaksi pientä lasta. Hän asuu suomalaisen yrittäjäpuolisonsa kanssa Itä-Helsingissä.
Perheen arki yhdistää somaliyhteisön lämpöä ja suomalaisen itsenäisyyden sävyjä. Hän puhuu lasten kanssa somalia ja pitää huolen, että molemmat kulttuurit ovat läsnä.
Äitiys on muuttanut hänet syvästi.
“Lapsi muutti kaiken elämässäni, aivan kaiken,” —hän sanoi.
Laaja suku on edelleen lähellä; hän vie lapsia usein äitinsä tai siskojensa luo.
Ystävien mukaan äitiys on syventänyt hänen empatiaansa ja ohjannut hänen aktivismiaan kohti sukupolvien välistä eheytymistä — teemaa, jota hän käsittelee myös vuonna 2026 ilmestyvässä dokumenttielokuvassa.
Terveys ja diagnoosi
Kolmekymppisyyden kynnyksellä Ahmed sai keuhkoembolian, jonka lääkärit liittivät osittain stressiin. Vuonna 2018 hän sai ADHD-diagnoosin, vuosien keskittymisvaikeuksien jälkeen.
Hän on puhunut avoimesti diagnoosin tuomasta helpotuksesta.
“Diagnoosi selitti niin monta asiaa elämässäni,” —Ahmed sanoi.
Hän päätti olla käyttämättä lääkitystä, ja tukeutui terapiaan, kokemukseensa ja äitiyden tuomaan tasapainoon.
Näkemykset uskonnosta, kulttuurista ja yhteisöstä
Ahmed puhuu usein kulttuurisista paineista, kunniaan liittyvistä normeista ja siitä, miten uskontoa käytetään vallankäytön välineenä.
Hän kritisoi autoritaarisia käytäntöjä, myös lapsuuden aikaisia koraanikoulujen rangaistuksia.
Hän varoittaa myös rinnakkaisyhteiskuntien kasvusta Suomessa.
“Kun yhteiskunnan lakeja ei sisäistetä, syntyy varjoyhteisöjä,” —hän sanoi.
Hän on nostanut esiin myös “rangaistusmatkat”, joille nuoria lähetetään ulkomaille tiukempaan uskonnolliseen kasvatukseen tai pakkoavioliittoon.
Moni palaa traumatisoituneena, ja Ahmedin mukaan viranomaiset eivät ole toimineet tarpeeksi ajoissa.
Mediaesiintymiset ja kolumnit
Ahmed on vahva julkinen ääni. Hän kirjoittaa kolumneja ja esiintyy paneeleissa Ylellä ja Helsingin Sanomissa, käsitellen segregaatiota, integraatiota ja yhteiskunnallista eheytymistä.
Hän on kritisoinut median tapaa käsitellä vähemmistöjä.
“Vähemmistöjen tarinat irrotetaan usein asiayhteydestään,” —hän kirjoitti vuonna 2025.
Hänen mukaansa toimitusten täytyy ymmärtää paremmin yhteisöjen sisäisiä rakenteita välttääkseen liiallista yksinkertaistamista.
Jatkuva vaikuttamistyö
Ujuni Ahmedin työ ulottuu nyt paikalliselle, kansalliselle ja EU-tasolle. EIGE:n kautta hän vaikuttaa Euroopan kunniaan liittyvän väkivallan ehkäisyyn.
Suomessa hän kouluttaa kuntien työntekijöitä, sairaanhoitajia, opettajia ja sosiaalityöntekijöitä kulttuurisensitiivisiin toimintatapoihin.
Hänen kampanjansa “Älä vaikene” on jo otettu osaksi useita koulun opetussuunnitelmia.
Hän on aktiivinen myös Instagramissa, jakaen kuvia perheen kaksikielisestä arjesta, uusista projekteistaan ja taustatyöstään.
Kiireisestä aikataulustaan huolimatta hän jatkaa elämäänsä Itä-Helsingissä puolisonsa ja lastensa kanssa — paikassa, jossa hänen tarinansa ja tehtävänsä alkoivat.
