Suomalainen urheilukulttuuri on täynnä tarinoita, joissa menestys ja kova työ kulkevat käsi kädessä näyttävien palkintojen kanssa.
Moni saattaa ajatella, että pokaalit ja mitalit ovat vain koristeita hyllyssä, mutta oikeasti ne ovat enemmän kuin vain kiiltäviä esineitä. Ne ovat muistutus hetkistä, jolloin hiki muuttui kultaisiksi unelmiksi. Nyt käydään läpi Suomen historian halutuimpia urheilupalkintoja ja pokaaleja. Sellaisia, joita on metsästetty vuosikymmenien ajan, ja joiden saamisessa on yhtä paljon hupia kuin hikistä työtäkin.
Lätkämestaruuden parhaat palat
Jääkiekko on suomalaisille pyhä peli. Se ei ole vain jäällä tapahtuvaa viiletystä ja kiekon pamauttelua, vaan suorastaan kansallisomaisuutta. Kun puhutaan halutuimmista palkinnoista, moni nostaa ykköseksi tietysti Kanada-maljan. Tämä pokaali on jääkiekon SM-liigan mestaripysti, ja sen saaminen tarkoittaa sitä, että joukkue on voittanut Suomen kovimman kiekkosarjan. Kanada-maljaa ei jaeta huvikseen eikä ilman suurta taistelua.
Kanada-maljan historia juontaa juurensa aina vuoteen 1951 asti, jolloin ensimmäinen malja saapui Suomeen. Pokaali komeilee nyt jokaisen mestarijoukkueen palkintokaapissa, ja sen näkeminen hyllyssä lämmittää sydäntä enemmän kuin sulanut jäätelö heinäkuun helteillä. Puheet kääntyvät aina palkinnon kokonaisvaltaiseen arvokkuuteen. Menestys ei ole tullut ilmaiseksi, vaan jokainen mestaruus on saavutettu kovalla hiellä ja raivokkaasta vastustuksesta huolimatta.
Toisaalta Kanada-maljassa on sen verran kokoa, että sitä ei ihan jokainen pelaaja halua nostaa ilmaan ilman vahvoja hartioita. Malja on lähes yhtä iso kuin lapsen syntymäpäiväkakku, mutta vähemmän makea ja enemmän arvostettu.
Olympialaisista kiiltävimmät mitalit
Suomi on monella tavalla olympiamaana erityinen. Ensinnäkin on hyvä muistaa, että pikkuruinen kansa on urheillut usein menestyksekkäästikin suurella sydämellä. Olympialaisten palkinnot ovat tietysti mitalit, jotka saavat niin toimittajat kuin kansalaisetkin rullaamaan somea ja tuijottamaan kuvia onnellisista urheilijoista. Kultamitali on se, mitä jokainen suomalainen urheilija toivoo saavansa, mutta harva pääsee aivan sinne asti ilman kyyneleitä ja takaiskuja.
Yksi suomalaisen urheiluhistorian kiistatta halutuimmista henkilökohtaisista palkinnoista on tietenkin Vuoden urheilijalle jaettava tunnustus, kuten Urheilugaalassa ojennettava Uuno-pokaali. Tämä pieni mutta arvokas esine jaetaan yhtenä arvokkaimmista kunnianosoituksista suomalaisille urheilijoille. Pokaali ei ole mikään ylisuuri monumentti, vaan enemmänkin arvokas kiitos ja osoitus siitä, että nämä urheilijat ovat pelanneet, juosseet ja hypänneet Suomelle parhaimmillaan.
Olympiamitalin tai Vuoden urheilija -palkinnon arvoa ei voi mitata kiloissa tai samalla kokonaisbudjetilla kuin jääkiekkoseuran Kanada-maljaa, vaan niillä on oma erityinen paikkansa kansakunnan sydämessä. Varsinkin talvilajeissa suomalaiset ovat onnistuneet keräämään pokaaleja ja mitaleita sillä tavalla, että joskus tuntuu siltä kuin koko maapallo tuntisi Finlandian sävelet.
Jalkapallo ja juhlahetkien pokaalit
Jalkapallo ei ole suomalaisille suinkaan vieras laji, onhan se yksi maan pelatuimmista urheilumuodoista. Myös sen pokaalit ja mestaruudet tunnetaan. Suomen jalkapalloliiton ja Veikkausliigan mestaruuspokaali on monelle alkuun mystinen, mutta kuitenkin todella kova tavoite.
Veikkausliigan pokaali ei ole yhtä valtava kuin jääkiekon Kanada-malja eikä yhtä harvinainen kuin olympiakulta, mutta silti sen saaminen on suuri kunnia niin pelaajille kuin joukkueiden taustavoimille. Se on palkinto sitoutumisesta, puolustamisen riemusta ja tietenkin siitä, että pelataan täysillä kaikki 90 minuuttia ja joskus vähän lisäajallakin. Jalkapallon pokaalit eivät ehkä jää otsikoihin täysin samalla tavalla kuin kansainvälinen menestys, mutta monelle pelaajalle pääasia on, että pokaali nousee korkealle yhdessä joukkueen kanssa ja että juhlat jatkuvat aamuun asti.
Ei pelkkä esine
Palkinnot ja pokaalit eivät ole pelkkiä esineitä vaan ne kätkevät sisälleen litrakaupalla hikeä, onnen kyyneleitä … sekä aamuja, jolloin sänky houkutteli kylmää jäähallia tai pimeää pururataa huomattavasti enemmän.