Voisit kuvitella, että Suomen uusi tähti tulee näyttämöltä tai stadionilta – mutta ei jäältä, jossa on onki kädessä. Ja silti, Saara Silvennoinen on tehnyt juuri niin. Kova kilpailija pilkkijäänessä ja syvästi kunnioitettu tytär, Saara on edesmenneen Heikki Silvennoisen, yhden Suomen rakastetuimmista näyttelijöistä ja muusikoista, tytär. Surressaan ikonisen isänsä menetystä hänestä tuli tunnettu nimi – ei näyttelemällä, ei musiikilla, vaan vetämällä mestaruustason kaloja jään alta.
Tämä ei ole tavallinen julkkistarina. Tämä on tarina sinnikkyydestä, surusta, perinnöstä – ja siitä, kuinka jääpora ja onki muuttuivat voimakkaiksi symboleiksi perheessä, jota kohtasi menetys.
🧊 Kaikki alkoi yövuorosta
Kuvittele tämä: on helmikuu 2024. Suurin osa meistä nukkuu vielä lämpimissä peitoissa, mutta Saara oli jo jäällä Pyhäselän jäällä Joensuussa, juuri tultuaan yövuorosta, vetäen ahkiotaan yli kahden kilometrin matkan jään yli uuteen, viime hetkellä valittuun pilkkipaikkaan.
Arvaa mitä? Se riskiliike kannatti – isosti. Kilpailun 47 muuta vastaan, hän voitti naisten sarjan SM Kiiskipilkkimestaruuksissa, ja sai vielä koko kilpailun suurimman saaliin. Vain vuotta aiemmin hän oli tullut toiseksi – mutta nyt hän hallitsi jäätä.
Ja hänen asenteensa? Rauhallinen kuin järvi. “En kalasta voittaakseni – kalastan koska rakastan sitä. Jos menestys tulee, se tulee.”
Siinä puhuu mestari.
🇫🇮 Pohjolan jymypaukku: Saara iskee kultaa
Maaliskuu saapui – ja niin myös Saara. Pohjoismaiden pilkkimestaruuskilpailut Norjassa. Saara ei vain osallistunut – hän dominoi, voittaen kultaa omassa sarjassaan ja auttaen Suomea saavuttamaan kuusi kultaa kahdeksasta kilpailusta. Se oli murskavoitto – ja Saara loisti kirkkaana.
🥈 Hopeaa kotikentällä – tähti silti kirkas
Huhtikuussa 2024 hän kisasi SM Särkipilkkimestaruuksissa Kuusamossa. Hänen saaliinsa? 2,212 kiloa kalaa ja hopeamitali naisten sarjassa. Joku voi kutsua sitä toiseksi sijaksi – mutta kun sijoitut joka suurkilpailussa, olet jo pelin ytimessä.
Eikä siinä kaikki. Pohjois-Karjalan piirinmestaruuskilpailuissa hän nappasi taas toisen sijan yksilösarjassa. Yhdessä Paula Saarisen kanssa he myös voittivat joukkuekultaa, yhteispainolla 18,722 kg. Tehopari, yksin tai yhdessä.
💔 Surua jään alla
Sillä aikaa kun Saara kalasti lumessa ja tuulessa, hän kantoi mukanaan vielä raskaampaa taakkaa: surua. Joulukuussa 2024 hän menetti isänsä – Heikki Silvennoinen, legendaarisen suomalaisen näyttelijän ja muusikon.
Saara ei piilotellut tuskaansa. Hän puhui avoimesti siitä, kuinka Heikki sairasti harvinaista verisairautta ja munuaisten vajaatoimintaa, kuinka hän väsyi ajan myötä – mutta pysyi läsnä loppuun asti. He tapasivat vielä päivää ennen hänen kuolemaansa. Ja edelleen, Saara sanoo:
“Ihan joka päivä tulee hetki, jolloin haluaisin soittaa isälle.”
Hänen sanansa liikuttivat koko kansakuntaa. Suomi itki yhdessä hänen kanssaan.
🕊️ Kielet, hiljaisuus ja jäähyväiset
Helmikuussa 2025 Saara jakoi syvästi henkilökohtaisia hetkiä isänsä jäähyväisistä. Hautajaiset Kangasalan kirkossa olivat yksityiset, arvokkaat – ja koskettavat. Yksi kuva jäi erityisesti mieleen: Heikin rakas kitara hänen arkkunsa vieressä.
Saara ei hakenut huomiota. Mutta kun hän julkaisi tuon kuvan, koko Suomi pysähtyi. Se ei ollut vain hyvästi – se oli lausunto siitä, kuka Heikki oli, ja keneksi Saara on kasvamassa.
🏅 Perintö suurilla areenoilla
Pian tämän jälkeen Saara nousi lavalle Kultainen Venla -gaalassa, vastaanottamaan elämäntyöpalkinnon isänsä puolesta. Hänen puheensa oli rauhallinen, sydämellinen ja unohtumaton.
Hän muistutti meitä kaikesta siitä, mitä Heikki edusti – intohimosta, huumorista, perheen rakkaudesta. Mutta enemmän kuin siitä, hän muistutti meitä siitä, että perintö ei ole vain jotain, minkä jätämme taakse – vaan se elää niissä, jotka sitä kantavat eteenpäin.
Ja Saara kantaa sitä loistavasti.