Pekka Siitoin oli kerran Suomen pahamaineisin uusnatsi ja okkultistinen hahmo. Tänään hän ei tee mitään, koska hän kuoli joulukuussa 2003 syöpään. Hänen tarinansa kuitenkin kaikuu yhä Suomen historiassa muistutuksena ääriajattelusta, rikoksista ja spektaakkelista.
Mies, joka rakasti otsikoita
1970-luvulla suomalaiset sanomalehdet ja televisio eivät voineet olla huomaamatta yhtä nimeä – Pekka Siitoin. Hän pukeutui natsipukuihin, nimitti itseään Suomen kansallissosialistien “johtajaksi” ja puhui toimittajille kuin itse itsensä tähdeksi tehnyt mies. Hän sekoitti politiikan okkultismiin, johti outoja yhdistyksiä eikä koskaan jättänyt tilaisuutta provosoida.
Hänen tapansa hakea huomiota teki hänestä sekä pelätyn että pilkatun. Jotkut pitivät häntä vaarallisena ääriajattelijana, toiset pellemäisenä diktaattorina.
Elämä ennen rikoksia
Siitoin syntyi 20. toukokuuta 1944 Varkaudessa, Suomessa. Hän varttui melko tavallisessa kodissa, vaikka väitti itse olevansa saksalaisen SS-upseerin poika. Suomen Suojelupoliisin vuonna 1976 laatima raportti kuitenkin kumosi hänen tarinansa ja listasi hänen vanhempansa tavalliseksi suomalaispariksi.
Hän opiskeli Turun kauppakorkeakoulussa, suoritti asepalveluksensa (vapautettiin alikersanttina) ja kiinnostui myöhemmin okkultismista. Hän opiskeli myös Teatterikorkeakoulussa Helsingissä ja oli tunnetun selvänäkijän Aino Kassisen oppilas.
Vuonna 1971 hän perusti Turun Hengentieteen Seuran, ja 1970-luvun puolivälissä hän myi omaa spiritismilautaansa nimeltä Yhteyslauta.
Tie uusnatsismiin
Henkisistä kokeiluista hän ajautui politiikkaan. Hän rakensi pieniä äärioikeistoryhmiä, kuten Isänmaallinen Kansanrintama. Vuoden 1977 televisiodokumentissa hänen ryhmänsä näytettiin marssimassa, tekemässä natsitervehdyksiä ja suunnittelemassa propagandaa.
Pian sen jälkeen Suomen sisäasiainministeriö kielsi neljä hänen järjestöään – Turun Hengentieteen Seura, Pegasos-seura, Isänmaa ja vapaus ja Isänmaallinen Kansanrintama – Pariisin rauhansopimuksen perusteella, joka kielsi fasistiset liikkeet Suomessa.
Jo 1970-luvun alussa Siitoin oli myös saanut sakot Turun synagogan vahingoittamisesta, rikoksesta, joka alleviivasi hänen antisemitistisiä näkemyksiään.
Kursiivin tuhopoltto
Tapaus, joka sinetöi hänen nimensä Suomen rikoshistoriaan, tapahtui marraskuussa 1977. Helsingin Lauttasaaressa sijainnut Kursiivin kirjapaino, joka painoi kommunistilehteä Tiedonantaja, joutui hyökkäyksen kohteeksi ja paloi. Poliisi löysi rakennuksesta hakaristimaalauksia ja kotitekoisen pommin.
Siitoin ei ollut itse paikalla, mutta syyttäjien mukaan hän yllytti rikokseen ja antoi käskyt.
Tuomioistuimen päätös:
Marraskuussa 1978 tuomioistuin totesi hänet syylliseksi tuhopolttoon yllyttämisestä ja kielletyn fasistisen järjestön perustamisesta. Hänen rangaistuksekseen määrättiin viisi vuotta ja seitsemän kuukautta vankeutta. Varsinaisen tuhopolton tekijä sai kolme vuotta ja kahdeksan kuukautta.
Myöhemmin hänet tuomittiin myös yksityisen miliisin pyörittämisestä ja laittomien automaattiaseiden hallussapidosta, mikä lisäsi hänen rikosrekisteriään.
Elämä vankilan jälkeen
Siitoin suoritti noin kolme ja puoli vuotta ja oli vapaa vuonna 1981. Hän yritti rakentaa toimintansa uudelleen perustamalla Kansallisen Demokraattisen Puolueen vuonna 1978, mutta se ei koskaan päässyt viralliseksi puolueeksi.
Hän piti yllä myös yhteyksiä ulkomaisiin äärioikeistopiireihin, muun muassa espanjalaiseen uusnatsijärjestöön CEDADEen, mikä ylläpiti jonkinasteista kansainvälistä kirjeenvaihtoa.
Hän jatkoi okkultististen ja poliittisten pamflettien julkaisemista, mutta vaikutusvalta hiipui. Alkoholismin ja henkilökohtaisten ongelmien kerrotaan varjostaneen hänen myöhempiä vuosiaan.
Vuonna 1996 hän jopa asettui ehdolle Naantalin kunnallisvaaleissa. Hän sai 141 ääntä, mikä ei riittänyt valintaan.
Perhe ja henkilökohtainen puoli
Julkisten tietojen mukaan Siitoinilla oli kuusi lasta, mutta hänen perheensä pysyi enimmäkseen poissa julkisuudesta. Häntä koskevat raportit keskittyivät enemmän hänen ääripersoonaansa kuin yksityiselämäänsä.
Kuolema vuonna 2003
Siitoin vietti viimeiset vuotensa huvilalla Vehmaalla, Varsinais-Suomessa. 8. joulukuuta 2003 hän kuoli ruokatorven syöpään 59-vuotiaana.
Mitä hänestä sanottiin
Suojelupoliisin raportti, 1976:
“Hän syntyi tavalliseen suomalaiseen perheeseen, ei saksalaiselle upseerille, kuten hän itse väitti.”
Aino Kassinen, selvänäkijä:
“Hän oli hankala oppilas.”
Suomalaiset sanomalehdet 1970-luvulla:
“Jotkut pitivät häntä vaarallisena ääriajattelijana, toiset nauroivat hänen pellemäisille univormuilleen.”
Rikollisen perintö
Tänä päivänä Pekka Siitoin muistetaan johtajan sijasta rikollisena ja provokaattorina. Hänen tarinansa osoittaa, kuinka yhden miehen huomionhaku, yhdistettynä ääriajatteluun, voi ravistella koko maan otsikoita — vaikka hän olikin pitkälti enemmän spektaakkelia kuin todellista voimaa.
Hän pysyy aiheena suomalaisissa dokumenteissa, kuten Sieg Heil Suomi, sekä akateemisessa tutkimuksessa, kuten Lightbringers of the North ja Temenos-lehden artikkeleissa. Tutkijat kutsuvat häntä usein “performanssi-ääriajattelijaksi” — mieheksi, joka yhdisti okkulttiset rituaalit ja politiikan lähinnä pysyäkseen otsikoissa.
